Maailman lapsille

Suolähteen pohjalla näen

lapsen itkusilmän

ei voi häntä syliini nostaa

pois pyyhkiä kyyneleitään

rintani haavaa hiertää

on kohta liian tuttu

viilto kaipauksen

pettymys etsii työtä

toivo kuin korun kiilto himmenee

tunto arpeutuu

Ma silti uskon valoon huomisen

aamulintu laulullaan tuo

päivään uuden sävelen

Usko taas kerran

napittaa nuttunsa reikäisen