Julkaistu    |  Päivitetty 
Mauri Väisänen

Ketä varten vammaispalvelut ovat?

Suomi on ratifioinut YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen, jonka keskeisin uudistus on vammaisen itsemääräämisoikeuden paraneminen. Omaan lainsäädäntöömme se ei ole vielä vaikuttanut, ja varsinkin Siun soten vammaispalveluissa kulkee karavaani vastavirtaan.

Mitään harkinnanvaraisia etuuksia ei tunneta. Anomusten kielteisiä päätöksiä pilkotaan useammalle viranhaltijalle, että saadaan samasta asiasta useita valituskelpoisia päätöksiä. Jos iäkäs näkövammainen ei huomaa kuljetuspalvelunsa päätöksen vanhentumista, on asia aloitettava alusta hakemuksineen ja lääkärintodistuksineen (onhan heillekin saatava töitä), vaikka järki sanoisi asian hoituvan yhdellä puhelinsoitolla. Siitä vielä hyvin läheisestä ajasta, jolloin Joensuun vammaispalvelut hoituivat kahdella sosiaalityöntekijällä, on vammaispalvelulakiin tullut vain henkilökohtaisen avun myöntäminen. Tätä lakia pyritään kiertämään tarjoamalla maksullisia kodinhoitopalveluja, joihin monellakaan vammaisella ei ole varaa. Jos apua myönnetään VPL:n mukaisesti, se tapahtuu joko työnantajamallilla, jossa vammainen hakee ja valitsee avustajan, jonka palkkaus tapahtuu Siun soten kautta. Tai avustaja tulee avustajakeskuksesta, jolloin avustettava ei tiedä tämän soveltuvuudesta tehtävään.

Jos avustaja tulee keskuksesta, työaika alkaa sieltä, eli jos avustettavan luokse on tunnin matka ja tämä on tilannut avustajan 3 tunniksi, jää työaikaa vain tunti. Keskus pyrkii rajoittamaan avustajan työnkuvaa niin, ettei tämä saa pilkkoa vihanneksia ruuanlaitossa, annostella näkövammaiselle ammattilaisen ohjeilla lääkkeitä, kun tämä ei itse näe, ei saa siivota, ei käydä ruokaostoksilla, jos avustettava ei kykene lähtemään mukaan, tämän jäädessä moneksi päiväksi vaille tarvikkeita.

Myös työnantajamallissa keskus voi estää avustajan ja avustettavan keskenään sopimia lomajärjestelyjä ja vaatii avustettavaa pitämään päiväkirjaa avustamisesta ilman että sitä mikään laki vaatisi. Avustettavaa on myös syytetty tuntien ylityksestä jopa viiden viranhaltijan allekirjoituksin asian osoittautuessa heidän omaksi laskuvirheekseen. MYK jatkaa kuljetuspalveluissa siitä huolimatta, että VPL:n mukaiset matkat on yritetty irrottaa siitä.

On kuulemma päätetty, ettei koronan vuoksi yhdistellä matkoja, siitä kuitenkaan asiakkaille kertomatta. Näin ollen niissä matkoissa MYK on ollut jo kaksi vuotta pelkkää verovarojen tuhlausta ja vielä 1,5 tunnin odotusaika yhdistelyä varten pelkkää vammaisten kiusaamista. Siun sote lienee myös ainoa alue joka tässä maassa estää vammaista käyttämästä hänen lakisääteisistä matkoistaan yhtäkään alueen ulkopuolella.

Todettakoon että KELA on jo hakemassa ratkaisuja asiakkaan valinnanvapauden palauttamiseksi omissa kuljetuksissaan. Soteuudistuksen keskeisenä tavoitteena on ollut leveämpien hartioitten tuoma säästö hallinnossa. Onko näin tapahtunut kehutussa Siun sotessa?

Ei todellakaan, päinvastoin, hallinto on paisunut palvelujen heiketessä, hoitoaikoja ei saa, hoitohenkilöstö uupuu ja vaihtaa alaa. Miljoonia uhrataan tietojärjestelmiin.

Uuden henkilöstön houkutteleminen edellisiä paremmalla palkkauksella myrkyttää jokaisen työyhteisön. Oliko koronarokotusten aloitus osoitus hallinnon hyvästä järjestelykyvystä ?

Jos sote-valtuutetut istuisivat pyörätuolissa pakkasviimassa odottamassa turhaan kyytiä tai menettäisivät maksamansa harrastuksen tulemattoman tai myöhästyneen kyydin takia, loppuisi matkojen yhdistelykeskus siihen paikkaan. Vammaiset kokevat olevansa tämä järjestelmän ylläpitokoneistoa varten, eikä niin kuin lainsäätäjä asian lienee ajatellut, toisinpäin.

Kommentoi

Hae Heilistä