Julkaistu    |  Päivitetty 
Ari Lehtinen

Kansallinen kaupunkipuisto edistäisi kestävyyssiirtymää

Heilin sivuilla ovat Juni Sinkkonen (26.1) ja Roosa Pajari (23.2) perustelleet kansallisen kaupunkipuiston tarvetta Joensuun Pielisjokivarteen. Puheenvuorojen taustalla on viime vuosina kiihtynyt viheralueita kuristava kaupunkisuunnittelu sekä tämän myötä virinnyt puistoaloite, jonka voi käydä allekirjoittamassa kuntalaisaloite.fi -sivustolla.

Kaupunkiekologisten etujen rinnalla näissä puheenvuoroissa on korostettu lähiluonnon terveys- ja viihtyvyyshyötyjä sekä niiden tasa-arvoista saavutettavuutta. Kaupunkipuisto nähdään myös Joensuun vetovoimaisuuden vahvisteena.

Sinkkosen ja Pajarin puistovisioinnissa painotetaan luonnon- ja kulttuuriperinnön erottamattomuutta Pielisjokivarressa. Tämä kaksoisperintö onkin aivan keskeinen kaupunkipuiston perustamisen lähtökohta.

Joensuu on uiton ja sahateollisuuden synnyttämä kaupunki. Tämän historian muistoa kantavat Ilosaaren Ruuhkanpurkajat -patsas ja palaneen sahan raamit Penttilässä. Mutta myös jokainen vanhan puukaupungin historiasta kertova rakennus vaikkapa Taitokorttelissa ja Torikadulla muistuttaa jokivarren kaksoisperinnöstä. Joensuu on joen ja metsäosaamisen kaupunki.

Utrasta Höytiäisten suistoon ulottuvan Joensuun kansallisen kaupunkipuiston perustaminen olisikin mitä merkittävin kunnianosoitus joelle kaupungin voimavirtana ja vetovoimatekijänä. Puiston ytimeksi asettuisi luontevasti Pielisjoen linna kaupunkipuiston sydämenä. Tämän ytimen ympärillehän vanha kaupunki kaartuu Aittarannan ja asemapihan kautta Kaupungintalon ja Taitokorttelin läpi Pakkahuoneelle ja edelleen Ylisoutajan sillalle.

Kaupunkipuistostatus myös ohjaisi kaavoitusta kaksoisperinnön vaalimiseen. Se estäisi yksittäisten kokonaisuutta pilkkovien kaavahankkeiden etenemisen. Se myös tukisi kävelyyn ja pyöräilyyn nojaavan liikenneverkon kehittämistä, rantareitin pullonkaulojen purkamista.

Kaupunkipuisto antaisi tilaa jokisuun ja metsän eliölajiston monipuolistumiselle ja asukkaiden luontokokemusten rikastumiselle. Kaupunkipuisto voisi myös toimia runkona oikeudellisesti sitovan Joensuun viherkaavan laatimiselle, jolloin jokivarresta erkanevat puistolohkot ja katupuurivistöt saisivat nykyistä paremman suojan.

Kaupunkipuistoa on ideoitu Joensuussa jo pitkään, monessa vaiheessa. Kuopiolaiset jo saivat oman puistonsa, Savonlinnassa prosessi on kesken. Muualla Suomessa on kymmenkunta kansallista kaupunkipuistoa. Olisiko nyt Joensuun vuoro? Ratkaisu olisi linjassa Euroopan Unionin komission paraillaan valmistelemalle lakipaketille, joka ohjaa kaupunkeja viheralueiden vahvistamiseen.

Kommentoi

Hae Heilistä