Julkaistu    |  Päivitetty 
Hannu Ketoharju

Diplomatia on palautettava

Pertti Myller on ihan oikeassa (Heili 30.3.), ettei Ukrainan vastaus olisi Venäjälle riittänyt. Yhdysvallat on ajanut Ukrainaa Natoon Bukarestin kokouksesta 2008 lähtien ja siksi Venäjä kohdistikin vaatimuksensa sille.

Chicagon yliopiston professori John J. Mearsheimer totesi The Economist-lehdessä julkaistussa analyysissaan, että viime marraskuussa allekirjoitettiin Ukrainan ja Yhdysvaltojen välillä asiakirja.

Siinä vahvistettiin, että kumppanuutta ohjaa vuoden 2008 Bukarestin kokouksen päätöslauselma. Tätä Venäjä ei hyväksynyt, vaan vaati kirjallista sitoumusta, ettei Nato laajene Ukrainaan.

Historian tutkimus tulee aikanaan selvittämään, miksi neuvotteluratkaisua ei syntynyt.

Mikä osuus neuvotteluhaluttomuuteen oli epäluottamuksella Venäjän tavoitteisiin, mikä mahdollisesti Yhdysvaltain sotateollisella kompleksilla. Amerikkalainen aseteollisuus on ollut varmin voittaja tässäkin sodassa, sen osakkeet ampaisivat jyrkkään nousuun sodan alettua.

Nyt Venäjää kohdellaan kansainvälisenä hylkiönä. Siviilit kärsivät sodan kauhuista. Sodan seurauksista tulemme kärsimään pitkään Euroopassa. Venäjän sota Ukrainassa osoittaa meille asevaraisen turvallisuusajattelun haaksirikon.

Voimapolitiikan ja väkivallan kierteestä on päästävä eroon. Siinä Myller on oikeassa, että joukkojen lähettäminen Ukrainaan olisi vaarallista, sota voisi laajentua aina ydinsotaan asti.

Aseapukin vie meidät sodan osapuoleksi. On löydettävä diplomaattiset keinot palauttaa rauha Eurooppaan. Sodan jälkeen on lähdettävä ei suinkaan laajentamaan sotilasliittoja, vaan purkamaan niitä ja aloittamaan aseriisunta.

Voimavarat tulee suunnata yhteistyöhön niin vaikealta kuin se nyt tuntuukin, Venäjää ei saa eristää.

Rauha on jakamaton, kirjattiin ETYJin asiakirjoihin toiveikkaalla 1990-luvulla. Turvallisuutta ei voi ikinä rakentaa toisten kustannuksella.

Kommentoi

Hae Heilistä