Minä, onnellinen mökkiläinen

Olen tämän kesän uusi mökinomistaja ja todella onnellinen. Mökkini on vaatimaton ja ymmärrän Tertun näkemyksen siitä, että kun on viettänyt lapsuuden ja nuoruuden vaatimattomasti asuen, ei enää kaipaa samaa kokemusta. Ei kaipaa anoppinikaan eikä toisaalta lapsenikaan.

Minä, 70-luvulla syntynyt olen onneni kukkuloilla. Kaikki ne muistot uimisesta, retkistä, onkimisesta, Aku Ankoista ja Tex Willereistä kerrossängyllä, puuvessareissut taskulampun valossa ovat minulle romantiikkaa, onnen hetkiä. Nyt aikuisena nämä onnen hetket merkitsevät minulle myös työtä ja rahan menoa.

Vessan tyhjennys ekologisesti, halkohommat, mökin kunnostukset, laiturin rakennukset, risukasojen raivaukset, heinän matalalla pito, monia sellaisia asioita, joita ei lomahommiksi monikaan ottaisi. Mutta mie tykkään. Ja Pohjois-Karjalassa mökkiläistä ymmärretään, palveluja mökkielämän onnistumiseen riittää.

Kiitos teille siitä, yrittäjät! Mieluummin laitan rahat omaan maakuntaan kuin lentelen etelään. Ja, enhän mökkiä yksin käytä... Täällä vierailee lapset, mummit ja kummit, ja sehän on parasta.