Julkaistu    |  Päivitetty 
Helena Miikkulainen

Tyhjän sylin muistopaikka Joensuuhun

Pyhäinpäivänä kynttilät loistavat haudoilla, kun muistamme ja kaipaamme edesmenneitä rakkaitamme. Joskus elämä kuitenkin päättyy niin varhain, ettei hautaamista tehdä: näin käy esimerkiksi hyvin yleisissä alkuraskauden keskenmenoissa. On toivottu lasta kenties jo pitkään, tehty suunnitelmia – ja sitten unelmat kirjaimellisesti vedetäänkin viemäristä alas. Tuolloin ainoastaan haaveet haudataan. Lasta kaivannut syli jää tyhjäksi. Sureva saattaa jäädä menetyksensä kanssa hyvin yksin, koska näistä asioista usein vaietaan. Suru jää piiloon, näkymättömiin, aivan kuten se, mikä menetettiin. Kuitenkin näitä suuren surun kokeneita perheitä on keskuudessamme paljon. Lisäksi ihmismieli on rakennettu siten, että se kaipaa avuksi vaikean asian käsittelyyn jotain käsinkosketeltavaa, konkreettista.

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on nettisivuillaan listannut paikkakuntia, joista löytyy oma paikka tällaiselle muistelulle. Kynttilän sytyttäminen, kukkien vieminen ja lupa surra tuovat lohtua. Ehdotan, että myös Joensuussa käynnistettäisiin keskustelu oman Tyhjän sylin muistopaikan perustamiseksi ja myötätunnon osoitukseksi vastaavia kipeitä menetyksiä kokeneille.

Oikeus surra kuuluu jokaiselle.

Kommentoi

Hae Heilistä