Naapurini jätettiin heitteille

Naapuri pyysi apuani 22.10. Kysyin, haluaako hän päivystykseen, ja kun hän myöntyi, tilasin paikalle ambulanssin. Paikalle tulleet ensihoitajat tekivät tarpeelliset tutkimukset, ja hänet vietiin päivystykseen ja sieltä osastolle.

Tästä parin viikon kuluttua 4.11. tapahtui seuraavaa. Heräsin yöllä kello 1.20. Kävin wc:ssä, ja jostain kumman syystä menin takaovelle. Katsoessani ulos pimeyteen näin naapurini asunnossa valojen olevan palamassa.

Arvelin jonkun käyneen asunnossa ja unohtaneen valot päälle.

Koska minulle on avaimet naapurin luokse, päätin käydä varmistamassa tilanteen.

Oven avattuani järkytys oli melkoinen. Asukas makasi tuulikaapin lattialla. Hänet oli kotiutettu 3.11. eli edellisenä päivänä. Huonokuntoinen, itsestään huolehtimaan kykenemätön vanhus jätettiin yksin asuntoon.

Soitin tietenkin hätäkeskukseen, ja ensihoitajat tulivat noin 20 minuutin kuluttua. Tutkimusten jälkeen hoitajat olivat sitä mieltä, ettei häntä voi yksin jättää, ja taas lähti naapuri kohti Tikkamäkeä. ”Kyllä tässä on tapahtunut jonkinlainen hoitovirhe” totesi toinen hoitaja.

Näin kohdellaan vanhuksia tämän päivän Suomessa. Eikö kenenkään omatuntoa kolkuta? Eikö teitä päättäjät hävetä?

En tiedä, mihin aikaan naapuri oli kaatunut, mutta aamuisen kotisairaanhoitajan tuloon oli vielä yli 6 tuntia aikaa, kun minä hänet löysin. Edessä olisi ollut pitkä yö makuullaan ovenraossa.

Päättäjien puheissa kyllä luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta vanhuksista ei todella pidetä huolta.

Suomessa on meitä eläkeläisiä noin 1,5 miljoonaa, joista yli 70-vuotiaita lähes 900 000, ja lisää tulee joka päivä.

Joensuussakin hoidetaan maisemia ja rakennetaan kaiken maailman Kukkilinnun toimintapuistoja, ja Siun sotessa päättäjät lisäävät johtajavirkoja, joihin rahaa tuntuu kyllä löytyvän, mutta vanhojen ihmisten arvokkaaseen kohteluun ei euroja liikene.

Ja sitten ovat vielä nämä hoivakodit ja -laitokset, jotka ovat oikeita suuryritysten ryöstöfirmoja. Omistajista on tehty miljonäärejä kiskomalla vanhusten selkänahasta kalliit palvelumaksut. Näihinkin olisi jokin tolkku saatava.

Samoin korjattavaa olisi jatkohoitopaikkaa odottavien kohtelussa. Heikkokuntoisia vanhuksia pompotellaan eri terveyskeskusten välillä, ja tuntuu että ketään ei kiinnosta – ellei lasketa niitä omaisia, jotka huolissaan yrittävät pysyä perässä: mistä päin maakuntaa läheinen seuraavaksi löytyy?

Onko tämä kaikki kohtuullista? Vaikka vielä viisikymppisenä tuntuu, että oma vanhuus on kaukana, jokainen meistä ikääntyy päivä päivältä.

Haluaisitko sinä tulla vanhuutesi päivinä kohdelluksi näin?