Mielenterveys, miksi siitä on vaikea puhua?

Eduskunta on käsitellyt mielenterveys- ja päihdelainsäädännön uudistusta. Lain tavoitteena on parantaa ja yhdenvertaistaa palveluiden oikea-aikaista saatavuutta kaikissa ikäryhmissä. Uudistus on tarpeellinen, mutta se ei yksistään riitä korjaamaan tilannetta etenkään lasten ja nuorten kohdalla. Hyvinvointialueuudistus tulee leikkaamaan rahaa nimenomaan lapsirikkaista kunnista, vaikka suurin osa ennaltaehkäisevistä palveluista toteutetaan edelleen varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja vapaa-aikapalveluissa. Meidän pitää huolehtia, että kunnat voivat jatkossakin tarjota riittävät resurssit.

Lasten ja nuorten mielenterveyden kohdalla turvallinen lapsuus ja vanhemmuuden tukeminen ovat avainasemassa. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on todennut, että lapsi tarvitsee itseään vahvemmat vanhemmat (Kodin kuvalehti 26.9.2017). Vanhemmuuden riittävä tukeminen katkaisee parhaimmillaan yli sukupolvien periytyviä ongelmia. Mielenterveys voi myös järkkyä, vaikka nuorella olisi rakastava ja välittävä koti sekä hyvä tukiverkosto. Erityisesti tässä kohtaa mietityttää, miksi usein vaikenemme tästä vaikeasta niin monia perheitä koskettavasta asiasta. Pidentyneet hoitojonot pitkittävät nuorten oikea-aikaista pääsyä palveluiden pariin. Ajatus saa surulliseksi. Jokainen syrjäytynyt nuori tai elämänsä päättänyt nuori on liikaa. Meillä ei ole varaa hukata yhtään nuorta!

Lakiuudistus ei yksistään riitä, vaan tarvitsemme korjauksen ennaltaehkäisevien toimenpiteiden tukemiseksi kuntien rahoitukseen. Tarvitsemme myös hyvinvointialueen päättäjien yhdensuuntaista näkemystä mielenterveys- ja päihdepalveluiden edistämiseksi. Mielenterveys on meidän kaikkien yhteinen asia.