Julkaistu    |  Päivitetty 
Asko Asikainen

Puhasta byrokratiaa

Kolmisen vuotta sitten jossakin oli älytty, että mökkimaisemistamme ei vielä kerätä poltettavia roskia. Olen asustellut siellä vuodesta 1975 lähtien, enkä sellaisia ole havainnut, maatuvat kompostoin, palavat poltan, metallijätettä tuli ennen kruunukorkeista, nykyiset tölkit tuon kierrätykseen, järvi on iänkaiken niellyt lasijätteet.

Puhas Oy kääntyi puoleeni, olin varmaan jo roskisdyykkarin kaltainen, olin tiekunnan sihteeri ja hommasimme jätesäiliön ja paikan sille.

Puhas aikoi laskuttaa minua, olisin saanut maksaa ja periä maksut naapureiltani. En suostunut.

En uskonut miten yksinkertaisetkin asiat voi monimutkaistaa.

Naapurillani leskinaisella on kaksi erillistä tilaa, joita hän asuttaa yksin, Puhas laskuttaa kummastakin tilasta. Naapuri valitti. Puhas pyysi toimittamaan valokuvia autiosta mökistä ikään kuin yksi ihminen voisi roskaistaa koko tienoonsa.

Toimitin valokuvat, selitin tilanteen, ei kommenttia. Syksyllä Puhas taas laskutti molemmista, olisi kuulemma pitänyt saada jätelautakunnan hyväksyminen toisen tilan poistamiseksi rasitteesta.

Samoin kävi uuden naapurini laskutusosoitteen muuttamisessa. Pari kuukautta sitten lähetin Puhakselle osoitteen. Ei toiminut, uuden omistajan pitää ilmoittaa jätelautakunnalle ja sitä kautta Puhakselle, lasku tuli entiselle omistajalle.

Tätä kutsutaan pompotteluksi, meidän ikäpolvestamme tuo kimmoisuus on vain kadonnut.

Yksinkertaisille lakien ja asetusten vääntäjille olisi yksinkertainen vetoomus; lisätkää jokaiseen voimaan tulevaan paragraaffiin vaikka petiitillä painettuna: ”Tätä lakia tulkitessa on vähäisenkin järjen käyttäminen mahdollista, jopa suotavaa.”

Kommentoi

Hae Heilistä