Inkluusioajatus ei ole toteutunut

Inkluusiosta on paljon keskusteltu eri medioissa. Inkluusioajattelu ei ole toteutunut kolmenkymmenen vuoden ajan, vaikka Suomi on allekirjoittanut kansainvälisiä sopimuksia inkluusion toteuttamiseksi. Keskustelun ydin on ollut siinä, että inkluusiota on toteutettu kunnissa aivan liian pienillä resursseilla sekä liian vähäisellä opettajien koulutuksella ja asiantuntemuksella. Erityisopettajista ja erityisluokanopettajista on pulaa koko maassa. Erityisopettajia ei riitä luokanopettajan tueksi eikä erityisluokkamuotoiseen pienryhmäopetukseen, puhumattakaan aineenopettajan työpariksi.

Opettajat ovat väsyneitä ja turhautuneita, kun he eivät pysty tekemään työtään oppilaiden hyväksi niin hyvin kuin he itse haluaisivat ja tarve olisi. Jatkuva huono omatunto stressaa ja uuvuttaa opettajia.

Lisäksi opettajat joutuvat kirjaamaan valheellisesti, että oppilaalle on tarvitsemansa tuki annettu, vaikka todellisuudessa oppilas on saanut tukea olemattoman vähän. Jatkuvaan kirjaamiseen käytetyn ajan opettaja käyttäisi mieluummin oppilaan hyväksi.

Tehostetun ja erityisen tuen oppilaita integroidaan yleisopetusryhmiin joko yhdessä tai useammassa oppiaineessa vähentämättä ryhmän kokoa tai lisäämättä resurssia opetukseen. Tästä seuraa se, että opettajan aika meneekin pääosin integroitujen oppilaiden ohjaamiseen ja yleisopetusryhmän muut oppilaat saavat pärjäillä omilla voimillaan.Ujoimmat ja aremmat oppilaat eivät edes uskalla apua pyytää.

Vakavasti käytöshäiriöisiä oppilaita ei pitäisi integroida yleisopetusryhmiin ollenkaan. Onko kunnolla tutkittu, millaisia vaikutuksia oppilaiden ja opettajien mielenterveyteen yksikin vaikeasti käytöshäiriöinen oppilas voi aikaansaada? Koko luokan opiskelua häiritsevän oppilaan siirto erityisluokkaan voi viedä pitkiä aikoja.

Kaikkien asteiden koulujen opettajilla on toiveena saada lakiin kirjattua oppilasryhmien maksimikoot ja erityisen tuen tarpeen riittävä resurssointi. Oppilaalla on oikeus saada tarvitsemansa oppimisen tuki kaikilla kouluasteilla. Opettajilla on oikeus opettamisen työrauhaan ja kaikilla oppilailla, jotka eivät erityistä tukea tarvitse, saada myös työrauha omaan oppimiseensa.

Ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo voidaan toteuttaa koulumaailmassa lisäämällä voimavaroja yksilöllisiin ohjauksiin ja opetusjärjestelyihin niin, että kaikilla on siellä hyvä oppia ja opettaa.