Aivan liian moni lapsi viruu turhaan sijaisperheessä tai muussa lastensuojelun määräämässä hoitopaikassa.
Näitä lapsia on otettu kiireellisesti huostaan vähäpätöisen tai mitättömän syyn vuoksi.
Lapset saavat tavata vanhempiaan ja muita läheisiään silloin, kun se sosiaalityöntekijälle sopii.
Lasten vieraannuttaminen vanhemmistaan ja muista läheisistään on totisinta totta tämän päivän Suomessa. Moni lapsi ei pääse edes kesälomalle, jos sosiaalityöntekijä niin päättää, vedoten sopimuksiin joita ei välttämättä ole edes tehty.
Näiden mitättömien asioiden vuoksi lasten asiat viruvat hallinto-oikeudessa jopa yli vuoden, ja tänä aikana lapsi odottaa kotiin pääsyä kuin vanki vankilassa – vain sillä erotuksella, että vanki saa tavata läheisiään enemmän kuin tämä pieni ja viaton lapsi.
Läheisten tuskaa ja ikävää ja huolta lapsen hyvinvoinnista ei tunnu kukaan viranomainen huomaavan, tai ei siitä välitä.
Miksi psykologit, psykiatrit, perheterapeutit ja lasten asioista vastaavat tahot ovat hiljaa, eivätkä puutu tähän varsin räikeään lasten oikeuden polkemiseen? Miksi lapsiasiavaltuutettumme ei puutu tähän?
Ei ole lainkaan ihmeellistä, että lastemme ja heidän läheistensä mielenterveys horjuu, kun heidät erotetaan väkivalloin ja ilman pätevää syytä toisistaan, vain epämääräiseen huoleen vedoten.
Mikään viranomainen ei tunnu myöskään olevan huolissaan väärin perustein, kiirellisesti sijoitetuista ja huostaanotetuista ja sen uhan alla elävistä lapsista.
