Kesäduuni Pielisen rannalla avaa näkymän siihen, kuinka moninainen on kesäihmisten kirjo

Ahvenisen kioski on käsite niin Enossa kuin muuallakin Suomessa. Paikallisilla voi olla siihen jopa vuosikymmeniä kestävä henkilökohtainen suhde, ja muutkin ohi ajavat jarruttavat nähdessään Pielisen komeat maisemat ja levähdyspaikan sillan tuntumassa.

– Joka kesä on muutama ihminen, joka sanoo, että aina kun käy täällä Etelä-Suomesta serkkujen luona, on pitänyt tässä pysähtyä. Muistan esimerkiksi semmoisen vanhemman miehen, jota nyt ei ole näkynyt vähään aikaan, mutta joka ajoi aina pakettiautolla ja kertoi, että Helsingistä tuli ja veljen luo Lieksaan oli menossa, yrittäjä Lauri Haltilahti sanoi päivänä, jolloin Karjalan Heili pysähtyi kioskille pizzalle ja kahville.

Lauri Haltilahden lisäksi yrittäjinä toimivat nyt kolmatta kesää Laurin isoveli Risto Haltilahti sekä Joni Leppänen, jotka molemmat opiskelevat opettajiksi Joensuussa. Lauri Haltilahtea kutsuvat syksyllä taas kulttuuri- ja mediaopinnot Tampereella. Koko kolmikko on kotoisin Enosta.

^{Kun Heili} pyörähti Ahvenisen punaisella talolla, käsityömyymälää pyörittävä Jonna Tahvanainen totesi, että parempaa kesäduunia ei voisi olla. Saman suuntaiset ovat Lauri Haltilahden kehut omasta kesätyöpaikastaan: mieluummin Pielisen rannalla kesänsä viettää kuin vaikka kaupan kassalla tai varastossa.

– Onhan se ihan eri asia olla luonnon äärellä. Päivät ovat monesti pitemmät kuin normikesätyöpäivässä, mutta ovat ne samalla joustavammat. Hiljaisina hetkinä saa monesti mennä tuonne ulos istumaan ja rupattelemaan, jos paikalla on joku tuttu.

Kesäihmisten kirjo tulee tutuksi.

– Mökkiläisillä ja Ahvenisen ympärillä asuvilla ihmisillä ei ole kiire minnekään, he istuvat tuossa pitkään kahvilla. On työläisiä, jotka ajavat tästä ohi ja haluavat nopeasti kahvin mukaansa, joku haluaa ehkä jäätelönkin siihen matkaan. Sitten on lomailijoita, joiden tarpeet vaihtelevat. Jotkut ottavat vain kahvit, joskus joku ostaa mukaansa illan eväät, Haltilahti kertoo.

^{Festaritkin kioskilla} näkyvät. Viime viikonloppuna Joensuussa oli Ilosaarirock, viikon kuluttua alkaa Lieksan Vaskiviikko (26.6.–3.8.2024).

– Vaskiviikolla kulkijaa on yleensä paljon. Edellinen omistaja kertoi, että silloin saattaa olla ruuhkaa, mutta sitten pandemia hiukan hidasti, Haltilahti toteaa.

– Nyt kävijämäärät ovat pikku hiljaa kasvaneet. Rokkiviikonloppuna perjantaina lisäys ei ehkä ole niin suurta, mutta kun ihmiset tulevat pois Joensuusta, kävijöitä on ihan reilusti.

Haltilahdelle itselleen kioski tuli tutuksi ennen yrittäjyyttä muun muassa siksi, että jossakin vaiheessa sen yrittäjänä oli kaverin äiti.

– Sitten kun sain mopokortin, täällä oli mukava käydä ajamassa etenkin tämmöisten hyvien kelien aikaa. Mietittiin, että mitäs tehtäis ja keksittiin, että käydään kioskilla.

Heili pyörähti välipalallaan pian kioskin avautumisen jälkeen joskus kello kymmenen jälkeen. Lauri Haltilahti oli aloittanut oman työpäivänsä yhdeksältä.

– Risto ja Joni ovat yleensä leipojamme. Heidän päivänsä alkaa noin varttia vaille kuusi, jolloin pistetään pulla- ja pizzataikinat pyörimään ja karjalanpiirakat uuniin. Aamulla leivotaan kolme ja puoli tuntia, ja olisivatkohan kaikki leivonnaiset valmiina suunnilleen vartin yli yhdeksän.

^{Yrittäjäkolmikon} 3–4 kuukautta kestävä tiukka työputki päättyy elokuun lopussa ja alkaa vaihtelevasti toukokuussa, tänä vuonna aloitus osui äitienpäivän jälkeiseen viikkoon.

– Suurin stressi liittyy siihen, milloin oikeasti päästään avaamaan, Lauri Haltilahti sanoo.

– Yllensä kioskin edessä on tosi paljon lunta, kun aurat käyvät talven aikana auraamassa parkkipaikalla ja kaikki lumet tulevat tuohon oven eteen. Lumipalleroita on jäljellä monesti vielä kesäkuun alussa. Sitten tämä on mukavaa touhua, kun työ pääsee rullaamaan kesän ajaksi. Syksyllä sulkiessa voi huokaista, että nyt on tehty hyvä työ.