Ilosaarirock täyttää taas kaupungin – kolme joensuulaista kertoo nyt unohtumattomimmat rokkimuistonsa
Juha Siitonen on käynyt Ilosaarirockissa ahkerasti. Kuva: Janita Kauppinen
Ilosaarirock näkyy ja kuuluu joensuulaisten elämässä monin tavoin. Kaupunki täyttyy ihmisistä ja musiikista, ja yhteisöllisestä riemusta pääsee nauttimaan, vaikka ei vierailisikaan varsinaisella alueella.
Karjalan Heili kyseli vastaantulijoilta Ilosaarirock-muistoja, ja yhdistävä tekijä niissä oli yhteisöllisyys ja koko kaupungin kattava hyvä tunnelma.
Aivan Ilosaarirockin alkuajoilla esiintymislava oli vain pieni kuorma-auton lava. Sen muistaa Juha ”Jussi” Siitonen, 64, joka on käynyt Ilosaarirockissa 1970-luvulta asti.
– Silloin siellä soitti lähinnä paikallisia orkestereita, joissa oli usein kavereitani, hän kertoo.
1990-luvulta hän muistaa sen, kun hän piiloutui kaverinsa bändin, Psychoplasman, keikkabussiin, jotta pääsi sujahtamaan alueelle ilman lippua.
Siitonen muistaa myös saaneensa ventovieraalta ilmaiseksi lipun Ilosaarirockiin niin ikään 90-luvulla. Tuolloin hän asui Vantaalla ja oli Joensuussa käymässä.
– Mietin silloin, että olisi kiva mennä Ilosaarirockiin, mutta minulla ei ollut lippua.
Siitonen meni baariin viettämään aikaa ja alkoi jutella erään tytön kanssa.
– Hän kertoi olevansa menossa kaverinsa kanssa Ilosaarirockiin mutta oli odottanut kaveriaan jo kaksi tuntia.
– Hänen kaveriaan ei sitten näkynyt, joten hän kysyi, haluanko minä lipun. Totta kai halusin!
Siitonen kertoo olleensa töissä lehtimiehenä Karjalan maa -lehdessä.
– Silloin kun näytti lehdistökorttia, niin pääsi tapahtumiin, kuten Ilosaarirockiin, hän kertoo.
On hän sujahtanut porteista sisään myös veljensä ensiapukorttia näyttämällä.
– Nyt kun muistelen, niin en ole ikinä ostanut itse lippua Ilosaarirockiin, Siitonen miettii.
Sanna Karttusen ensimmäiset rokkimuistot ovat vuodelta 1982. Kuva: Janita Kauppinen
Joensuulaisen Sanna Karttusen, 58, ensimmäinen Ilosaarirock oli vuonna 1982. Karttunen soitti tuolloin viulua Joensuun musiikkiopiston orkesterissa. Hän oli saapumassa konsertista Roskildestä Tanskasta Ilosaarirockiin.
– Siellä oli ollut ihan hirveä helle. Kun olimme tulossa bussilla tänne Joensuuhun, nauroimme, että varmasti on kamalan kylmä ja sataa lunta.
Ennustus kävi kuin kävikin toteen.
– Kun olimme kävelemässä Itäsiltaa Ilosaareen, alkoi sataa vettä, räntää ja rakeita, Karttunen nauraa.
– Saimme rakeilta suojaamaan ikivanhoja poppareitten desibelilevyjä.
Karttunen muistaa myös ostaneensa Tanskasta uudet puukengät.
– Ne muuten hiersivät!
Karttunen kertoo olleensa monena vuonna myös järjestyksenvalvojana ja laittamassa ruokaa festarikansalle.
– Olen ollut auttamassa tuttavia, kun he ovat tarvinneet apulaista töihin, Karttunen kertoo.
Melissa Kallanrannan Ilosaarirock-muistot ovat festivaalialueen ulkopuolelta. Kuva: Janita Kauppinen
Festivaaliviikonloppu vaikuttaa myös kaupungin ympäristöön. Melissa Kallanranta, 23, kertoo, että vaikka ei ole varsinaisilla festivaaleilla käynyt, on hän tunnelmoinut musiikkia alueen ulkopuolella 17-vuotiaasta asti.
– Ilosaarirockin aikaan koko Joensuu täyttyy ihmisistä, ja yleisiä vessoja ilmestyy pitkin kaupunkia, Kallanranta kuvailee.
– Musiikki kuuluu myös asuntooni. Mieleen on jäänyt erityisesti se, kun kuuntelin Nightwishin Nemoa. Se oli hieno hetki.