"Ihmisille puut ovat tapa heijastella ja käsitellä omaa kasvua ja elämäntapahtumia", professori Eeva-Stiina Tuittila sanoo

Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampusalueella on vielä jutuntekohetkelläkin, kesän kynnyksellä, vilinää.

Puun varjossa olevalle penkille istahtaa Vuoden tiedekynä -ehdokkaanakin tänä keväänä olleen Itseksi puiden kanssa: Identiteettiä jäsentävät puut suomalaisessa nykyrunoudessa ja lempipuuaiheisessa verkkokyselyssä -artikkelin yksi kirjoittajista, professori Eeva-Stiina Tuittila.

Hän on tutkinut monitieteisessä artikkelissa puiden merkitystä yhdessä muiden kirjoittajien kanssa ja on ilahtunut siitä, että artikkeli sai ehdokkuuden.

– Se oli hieno kunnianosoitus, Tuittila aloittaa.

^{Tuittila on} taustaltaan luonnontieteilijä, ja monitieteinen tutkimus on avartanut hänelle puiden merkityksen monipuolisuutta. Myös tieteellisen artikkelin kirjoittaminen suomeksi toi mukanaan omat nyanssinsa.

– Tulen tieteenalalta, jossa enimmäkseen kirjoitetaan englanniksi, joten oli todella hienoa olla kirjoittamassa suomenkielistä artikkelia, Tuittila kuvailee.

Tuittilan mukaan vahvin tieteenala tässä tutkimuksessa oli kirjallisuudentutkimus ja kulttuurintutkimus. Hän kertoo, että artikkelissa verrattiin suomenkielistä nykyrunoutta kyselytutkimuksessa kerättyihin vastauksiin.

Runot oli julkaistu samana vuonna kuin kyselyn aineistonkeruu oli tapahtunut. Selvisi, että sekä runoissa ja ihmisten kokemuksissa löytyi paljon samoja teemoja sekä myös samaa sanastoa.

– Päätulos ja avartavaa oli tajuta, että ihmisille puut ovat tapa heijastella ja käsitellä omaa kasvua ihmisenä ja omia elämäntapahtumia, Tuittila kertoo artikkelin tuloksista.

^{Mutta millainen} merkitys Tuittilalle itselleen on se, että kampusalueella ja siten omalla työpaikalla on luontoympäristöä?

– Se on todella tärkeää. Se tuo jokaiseen työpäivään sellaista syvyyttä.

– Sitten jos jää jumiin ajatusten kanssa tai on väsynyt, niin käy kävelemässä pienen lenkin tuossa Mehtimäen puolella. Tuntuu, että siitä saa enemmän voimaa ja intoa kuin siitä, jos juo kupin kahvia.

Tuittila kuvailee luonnossa liikkumisen olevan hänen tapansa pitää tauko esimerkiksi tutkimustyötä tehdessä.

– Työpaikalla ja varsinkin jos tekee etätöitä kotona, se on kiva tapa pitää tauko. Yritän pitää sellaisia välitaukoja, ja se on myös helppo tapa lopettaa työpäivä, kun lähtee ulos, Tuittila kertoo.

^{Kesä on} monille myös lomailun ja rentoutumisen aikaa. Metsätieteissä kesä on kuitenkin vilkasta, sillä kiireisinä pitävät esimerkiksi aineistonkeruuseen liittyvät tehtävät.

– Meillä kesä on oikeastaan kaikista kiireisintä aikaa monelle. Varsinkin metsätieteissä ja meidän tutkimusalalla on kenttäkursseja opiskelijoille, ja sitten on kaikki aineistonkeruu. Pääosa aineistonkeruusta tapahtuu kesäaikaan, Tuittila kuvailee.

Tuittila kertoo, että kesän valmistelu alkaa jo tammikuussa. Silloin kesätyöntekijöiden paikat laitetaan hakuun ja aloitetaan haastattelut. Myös kesän kenttätöiden suunnittelu alkaa.

–  Aina tuntuu, että kun on selvitty edellisestä kenttäkaudesta, niin sitten aletaan jo joulun jälkeen valmistella kiireellä seuraavaa.

Kiireet eivät hellitä edes kesän kääntyessä syksyksi.

– Sitten aletaan käsitellä aineistoa ja on kova kiire saada se käsiteltyä ennen kuin tulee seuraava kenttäkausi.