Maru Grönroos musisoi Pohjois-Karjalan kesässä ja puntaroi, palaako valmentamaan Marokkoon

Jalkapalloilu voitti, mutta ei musiikkikaan jäänyt kokonaan pois, kun Maru Grönroos aikoinaan pohti, mihin suuntaan kallistaisi tasapainoilunsa itselleen läheisten asioiden kanssa.

– Päivittäin pyrin soittamaan, kitaran kanssa poseeraava Grönroos sanoo juhannuksen jälkeisenä maanantaina.

Mies viettää kahden lapsensa kanssa kesää kaverinsa luona Hammaslahdessa ja puhuu ympyrän sulkeutumisesta.

Sanoillaan Grönroos tarkoittaa viime talvea, jolloin hän, algerialaisen isän poika, työskenteli itämarokkolaisen RS Berkanen futsaljoukkueen päävalmentajana.

^{Yhtä hyvin} ympyrän sulkeutuminen voisi tarkoittaa tätä kesää. Toistakymmentä vuotta sitten Grönroos tuli lastensa äidin perässä Pohjois-Karjalaan, asui Rääkkylässä ja pelasi jalkapalloa Niemisen Urheilijoissa. Perinteikkäässä maalaisseurassa, joka pelaa tänä kesänä Kolmosessa.

– Mitä enemmän ikää karttuu, sitä lähemmäs omaa maalia valun. Siellä ei tarvitse juosta niin paljon, naurahtaa 41-vuotias jalkapallomies, joka pelasi edellisessä ottelussaan topparina.

– Menin pelaamaan, että pysyy tuntuma. Pyrin kyllä kesän aikana käymään katsomassa muidenkin jengien pelejä, jos vaan aikataulutus toimii.

^{Ykkösasiana on} kesän vietto omien lasten kanssa.

– Pohjoiskarjalaisen ympäristön ja vesistön arvot näin jo toistakymmentä vuotta sitten, kun muutin tänne. Nyt kun olen ollut Marokossa, kaiken tämän osaa taas nähdä uudesta perspektiivistä. Onhan nämä puhdas luonto ja vesi käsittämätön juttu, kun tänne tulee pölyn peittämästä Itä-Marokosta.

Maru Grönroosista voisi kirjoittaa vaikka kirjan, ja hänen siskostaan, nyrkkeilijänä tunnetuksi tulleesta Sonia Grönroosista onkin tehty elämäkerta.

– Olemme syntyneet Järvenpäässä, minä vuonna 1982, ja lapsuutemme oli aika hankala ja traaginenkin, Maru toteaa Karjalan Heilin haastattelussa.

Matkan varrelle kuului muun muassa vanhempien ero ja asumista Ranskassa ja Norjassa jo lapsena.

– Kaikki se teki siskosta ja minusta semmoisia kuin olemme nyt, vahvoja ja kielitaitoisia, Grönroos sanoo.

^{Jalkapalloiluun} hän sai ensikosketuksen Vantaan Jalkapalloseurassa, mutta kasvattajaseuranaan hän pitää FC Hakaa, jonka liigarinkiinkin hän kuului kahden vuoden ajan. Jatkossa peliura meni alasarjoissa.

– Yritin tasapainoilla pitkään jalkapallon, kulttuurin ja muiden kiinnostukseni kohteiden välillä, eikä se ollut helppoa. Jalkapalloilija minusta piti tulla, mutta jos ei tule hyvää jalkapalloilijaa, pitää ruveta valmentamaan.

Valmentaminen alkoi 2012 Joensuussa, kun Jarkko Linervo pyysi Grönroosia vetämään lasten kesäkerhoa. Matkan varrelle osui muun muassa FC Hertan valmentaminen, ja sitten tie vei Portugaliin futsalvalmentajaksi.

Monen mutkan kautta mies löysi itsensä Marokosta maineikkaasta RS Berkanesta.

– Se on yksi Afrikan isoimmista ja tunnetuimmista seuroista, Grönroos kertoo.

– Siellä on maailmanluokan akatemia. Jalkapallon puolella se on saanut viime vuosina menestystä, ja se on panostanut molempiin lajeihin.

Futsalissa Berkane pelasi viime kaudella Marokon toiseksi ylimmällä tasolla ja nousi pääsarjaan. Grönroos sai kokea, kuinka kova juttu se kaupungissa on: lihakaupassa sai jutella futsalista ja kaduilla autot pysähtelivät, kun ihmiset huutelivat, että hei coach.

– Se kaupunki hengittää RS Berkanen mukana. Eihän siellä ole muuta kuin jalkapalloseura ja maataloustyöt. Seutu on tunnettu appelsiineista, ja kaupungin keskustassa on appelsiinipatsaskin. Museoita ei ole, eikä musiikkia kuule konserteissa.

^{Grönroosin mukaan} Marokon länsipuoli on paremmin toimeen tulevaa aluetta, mutta idän Berkanessa kerjäläiset ovat tuttu näky kaduilla.

– Totta kai siellä valmentamisessa oli omat haasteensa. Se on aika konservatiivinen ympäristö, eikä siellä ole muita eurooppalaisia valmentajia.

Grönroos palaa ympyrän sulkeutumiseen eli omaan pohjoisafrikkalaiseen taustaansa.

– Minulla on sukua Algeriassa ja olen käynyt siellä. Tunnen kulttuurin, ja hankalan alun jälkeen opin ajattelemaan, että pitää kontrolloida vain sitä, minkä hallitsee, koska kaikkea ei pysty hallitsemaan. Ne kun sanoo, että inshallah, jos Luoja suo, minä sanon, että ei inshallah, vaan neljältä.

Kesänviettonsa ohella Grönroos käy neuvotteluja jatkostaan Berkanessa. Omien lasten vuoksi päätös ei ole helppo, mutta pääsarjaan nousun jälkeen ei tekisi mieli jättää projektia keskenkään.

^{Entäpä paluu} valmentajaksi Suomeen?

– Vaikea on hypätä huippu-urheilupaikalta pois, ja luulen, että sitä vaikeampaa se on, mitä myöhemmäksi se menee. Jos jään tänne, tekisin varmaan valmennus- tai valmennuksenkehittämishommia Palloliitolle. Ja voihan sitä tehdä muutakin kasvatustyötä lasten ja nuorten parissa.

Palataan vielä hetkeksi musiikkiin. Onko Grönrsoosilla omia biisejä?

– Muutaman omakustannuslevyn olen julkaissut, ja tarkoitus on tehdä lisää musiikkia. Pöytälaatikossa on joitakin lauluja valmiina, ja uutta levyä varten olisi hyvä saada lisää. Ei sillä kuitenkaan mikään kiire ole.

Entä minkä tyyppisestä musiikista omissa laukuissa on kyse?

– Tuohon on yhtä vaikea vastata kuin siihen, mistä olen kotoisin. Se on akustista singer-writer-tyyppistä, ehkä vähän leikkisää.